JUSSI SYREN & THE GROUNDBREAKERS – Bluegrass Voice
(Bluelight BLR 33233 1/2, LP/CD)
Vähitellen 30. toimintavuottaan lähestyvä Jussi Syren & The Groundbreakers on solistinsa koko artistihistorian huomioiden vielä bändinä nuorukainen, mutta 13 toinen toistaan tasokkaampaa pitkäsoittoa on joka tapauksessa jo sellainen saavutus, ettei se kalpene iäkkäämmänkään konkariorksterin urotöiden rinnalla. Soitannollisesti yhtyeen tiimihenki on ollut lähes alusta pitäen ja useista henkilömuutoksistakin huolimatta häkellyttävän korkealla tasolla – eikä uusin aikaansaannos osoita tässä suhteessa minkään asteisia herpaantumisen merkkejä.
Syrenin omasta lauluvihkosta on levylle napattu neljä väkivahvaa esitystä, joista yksi on banjon ja mandoliinin kesken kisaileva instrumentaali ja loput laulunumeroita. Viimeksi mainituista Night Train To Memphis -klassikkoa melodisesti mukaillen pinkoo rivakasti askel kerrallaan kohti yläkertaa gospelsävyinen One Step Closer, viehättävän Across The Rolling Tiden taas voisi hyvin uumoilla olevan selvästi varhaisempaa ja maailmalla menestyneempää amerikkalaista perua. Seesteinen Echoes From Another World puolestaan alleviivaa edellisen tavoin yhtyeen uljasta stemmavokalisointikapasiteettia – joka tosin uhkaa jäädä molemmilla kappaleilla viulua soittavan Michael Clevelandin taidonnäytteiden varjoon. Syntymäsokea ja miltei kuuro Grammy-voittaja esiintyy niin ikään edukseen Groundbreakers-banjistin Tauri Oksalan kirjoittamalla instrumentaalilla Southwest Storm. Kokoonpanon muut vakituiset voimat ovat lähinnä rytmin ylläpitoon keskittyvä kitaristi J.P. Putkonen sekä kontrabasisti Tero Mäenpää. Putkosta lukuun ottamatta kaikki jäsenet myös osallistuvat harmonialaulantaan.
Tämänkertaiset lainapoiminnat sisältävät myös pari yllätystä. Veljeään Tompallia hieman tuntemattomammaksi hahmoksi jäänyt mutta hänkin suosittuja kantrilauluja kirjoittanut ja soololevyjä tehnyt James ”Jim” Glaser on mies kappaleen Sittin’ In All Night Cafe takana. Sen levytti alkujaan Warner Mack 1964, mutta Groundbreakersin versio kenties löytää suorempaa sukulaissieluisuutta Hank Snown vuoden 1968 akustisvoittoisemmasta sovituksesta. Kauimmas mukavuusalueeltaan ryhmä lipsahtaa ottaessaan työstettäväkseen Cat Stevensin 1970-luvun alun folkpop-hengentuotteen Morning Has Broken, mutta vain jälleen kerran näyttääkseen kompetenssinsa muovata myös tästä lukuisia kertoja levytetystä balladista toimivan bluegrass-päivityksen. Sille Jussi saa seurakseen mikrofonin taakse sekä stemma- että soolo-osuuksiin tyttärensä Veera Syrenin. Kaksikon verenperintönä kulkeneiden lauluäänten yhteensulavuus onkin korvia hivelevää luokkaa.
LP-mitassa albumin b-puolen avaa Fred Rosen Foggy River, jonka varhaisimman version levytti Jimmie Lawson vuonna 1946. Syrenin tuore näkemys on jälleen duetto, jolla kakkosliidistä vastaa toinen hänen jälkikasvustaan, Groundbreakersin levyillä ennenkin visitoinut Aarne Syren-Lönnberg. Lisäksi vierailevaksi viulistiksi on saatu mukaan entuudestaan lähinnä klassisen musiikin parissa vaikuttanut amerikkalaistaustainen muusikko Laraine Kaizer-Viazovtsev.
Lisää arvaamattomia käänteitä tuovat kiekolle iskelmälaulaja Anneli Mattila karhealla äänellään tulkitsemalla The Carpenters -listaykkösellä Top Of The World sekä instrumentaalisesti tarjoiltu The Beatles -ikivihreä Norwegian Wood. Kaikkein odottamattomin cover lienee silti lopulta Playin’ Hard To Get. Se paljastuu Niko Ahvosen kappaleeksi Vaikeastitavoiteltavii (vuoden 2003 pitkäsoitolta ”Eilen tänään huomenna”), jonka hän on itse kääntänyt. Hienon englanninnoksen saa osakseen myös Kari Kuuvan alkujaan kirjoittama ja Jarno Sarjasen sekä Jussi Raittisen levyttämä Nukkekoti eli Meat And Taters, joka asettautuu nyt Syrenin rempatuin sanoin sekä pykälää joutuisamman rytmisen käsittelyn johdosta aivan uusille uomilleen.
Vain vilkaisu esimerkiksi viime kesäkuussa järjestetyn Rootsinpyhtää Bluegrassin, maan suurimman aihepiirin tapahtuman 20 nimen esiintyjäluetteloon kertoo, että kotimainen ”siniruohotason” yhteisö elää ja voi tänä päivänä harvinaisen hyvin. Alan yksinvaltiaan ja Suomen kiistatta sykähdyttävimmän bluegrass-äänen johtajanpallia tasokas tulokasarmeija ei kuitenkaan taida olla vielä hetkeen aidosti horjuttamassa.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
